Ja tämä ei varmaankaan siitä juur poikkea. Harjoittelen oksentamista, ylenpalttinen sosiaalinen elämä tekee pahoinvoivaksi, sitä ikäänkuin läpitäyttyy muista ihmisistä niin että jotain on saatava ulos het kun sosiaalisuuteen tulee tauko. En ollut ennen tätä päivää nähnyt yhtäkään blogia, nyt on se sivistysaukko paikattu, itseasiassa en vieläkään ole nähnyt kovin montaa. Jostain syystä hyllyssä on Minna Sirnön cd Etäällä ja yksin. mahtaisiko avaruus kuitenkin olla umpivaloisa ilman pimeän aineen möhkäleitä, tähtilamppua kun ajattelee, niin luulisi että kyllä. Päiväkirjaan kirjoitetaan tunnustuksellisia asioita, mutta kun en juurkaan ole nussinut ketään tahi harkinnut murhaa, enkä suin surminkaan halua puhua pahaa parhaasta ystävästäni, vartalollisten ongelmien pohdinta ei myöskään liialti kiinnosta. Mutta haa, perintöriidat ja pikkurikokset, tätini kavalsi isoäitini eläkkeen ja syyllistyi siinä ohessa myös törkeään petokseen, ystäväni pääsee piakkoin vankilasta, jonne joutui epäonnistuttuaan surkeasti murhayrityksessä. Tämä ei oikein tunnu reilulta, pakkasta on viisitoista astetta, pöllöt pitävät puputusta ja View 05 näyttää suoritetun onnekkaasti, menen siis osallistumaan roudaustalkoisiin.